Kuulumisia Tanskan Rigtig Cider -festivaaleilta 2018

Julkaistu Posted in Tapahtumat

Suomalaisen Aidon Siiderin Seuran hallituksen jäsen, Kuura Ciderin Petri Halmetoja, raportoi käynnistään Tanskan Rigtig Cider -festivaaleilta. Teksti on kopioitu Facebook-viestistä.

Moro! Vähän yleistä asiaa siiderikulttuurista näin tuoreeltaan, kun pohjoismainen natusiideri on onnistuneesti läpäissyt elimistön ja muistikuvat ovat vielä kirkkaahkoja. Lauantaina olin Rigtig Cider festareilla Kööpenhaminassa. About 30 taloa, useita siidereitä. Erityisesti Tanska itse hyvin edustettuna, mutta varsin hyvin myös Itämeren ympärys ja lisäksi huippuja muualtakin. Päällimmäisenä mieleen jäi se, että Tanska etunenässä on melkoisen hyvässä imussa aidon siiderin suhteen.

Useampi valmistaja, monentyyppistä tavaraa tosi funkyistä fiinimpiin, monia tekniikoita siis käytetty ja tarjonnassa on monipuolisuutta. Paljon erikoistuneita taloja, mutta myös panimoita ja viinitiloja. Sekin oli silmiinpistävä, että paikalliset pienpanimot tekivät siiderinsä omenoista, toisin kuin vaikka Suomessa. Ehkä siellä on erikoistumisen vuoksi jo saavutettu piste, jossa pitää valita tekeekö siideriä intohimolla omenoista, vai hyppääkö suosiolla ”teollisten” siiderien sarjaan. Molemmilla vaihtoehdoila on prot ja conit viivan alle tulokseen, mutta myös yleiseen imagoon artesaanitekijänä. Henki siiderintekijöillä oli varsin ylpeä ja eteenpäinkatsova, skenen ei tarvi perustella olemassaoloaan, vaikka toki sielläkin on tosi iso poisoppiminen tiivisteistä ja keinotekoisista mauista.

Käytetyt omenat ovat syönti ja kokkausomenoita, ei siiderispesifejä lajikkeita. Kuten tyypillisesti uusilla alueilla asian laita on. Jotain samojakin nimiä vilahteli, mutta enimmäkseen eteläisempiä. Lajiketuntemus tuntui olevan pidemmän tekemisen ja jakamisen kautta Suomea edellä. Hyviä makuja oli irrotettu ”tavallisista” omenoista. Myös villiomenoita käytettiin, osa myös tuontiomenaa lähinnä Ranskasta.

Kuluttajat tiesivät mitä hakivat ja esittivät yllättävän täsmällisiä kysymyksiä, selvästi paljon siideri-ihmisiä. Toiset taas vähemmän. Väkeä riitti paljon. Hassuinta oli ehkä tanskalaisten(!) ihmetys siitä, että Suomessakin kasvatetaan omenaa. Toisaalta myös se, että siideri ei ole ylihapokasta, kun niinkin pohjoisessa ollaan. Tälleen lähtökohtaisesti siis vaikuttaa, että muualla odotukset suomalaiselle siiderille ei ole liian korkealla 😀

Yksi erikoisuus oli pullokoko, joka oli voittopuolisesti 750ml, itse asiassa melkein kaikilla mukanaolleilla taloilla. Toinen on vahva natuvivahde, eli halutaan tehdä tavarat villisti ja mahdollisimman pienillä sulfiittimäärillä. Mikä sinänsä on mainio juttu, tuleepa persoonallista tavaraa ja useimmiten myös maukasta. Toisaalta se on ehkä johtanut siihen, että kun iskee pöytään ei niin funkyn tasapainoisen tuotteen, niin sillä erottuu hyvin joukosta.

Kaikenkaikkiaan voi summata, että aidon siiderin asia etenee hienosti niin Tanskassa, kuin myös vaikkapa Ruotsissa, joka tulee perässä, mutta vauhti on jo kova. Jos Köpikseen on reissuja tiedossa, niin Holm Cider on varmasti paras paikka tutustua paikallisiin tuotteisiin.

Vastaa