Siiderin kaupallista tuotantoa suunnitellessa laskelmat kannattaa tehdä – sekä raha, että aika. Homma voi onnistuessaan olla taloudellisesti hyvinkin kannattavaa, mutta alkuun se ei sitä todennäköisesti ole. Samoin kokonaisuuteen kuluva aika tulee helposti arvioitua liian pieneksi. Hankintoja on paljon jos tavoite on myydä vähänkään isompaa tuotantoa. Aikaa menee paljon, niin itse tuotteen valmistukseen (ja siinä etenkin pesuihin) kuin viranomaisten viihdyttämiseen (tämä etenkin alussa on iso aikasyöppö).
Viranomaisista: Lupia tarvitaan Valviralta (valmistus) ja Verottajalta (verovapaa varasto & verot (alkoholi, pakkaus)). Kenttävalvonnan verottajalle tekee tulli. Lisäksi Ruokavirastolta (ex Evira) tarvitaan elintarviketilaluvat. Homma lähtee liikkeelle Valvirasta, sieltä osataan neuvoa miten toimia muitten viranomaisten kanssa. Näistä omalla kokemuksella Valvira ja Ruokavirasto ovat helppoja. Vaadittavia lappuja on paljon, mutta asenne siellä päässä on hyvä ja he yrittävät parhaansa mukaan neuvoa ja auttaa.
Valmistuksesta kokonaisuutena: Itse lähestyn laitepuolta eräkoon kannalta. Eli teen n. 1000 litran satseja ja yksi työvaihe pitää pystyä tekemään tuolle satsille yksin päivässä. Eli mehustus 1000 l yksin päivässä, 1000 l päivässä pullotus, 1000 l tankit, jne. Ei sen tarvitse olla 1000 l päivässä per työvaihe yksin, mutta työn kulku vaiheesta toiseen kannattaa pitää mielessä jo laitteistohankintoja tehdessä että kapasiteetti kullakin laitteella on sopiva eikä mikään yksittäinen kone jää pullonkaulaksi. Laitteistolaskelmissa kannattaa huomioida siivous – valmistuslaitteiston ja tilojen puhtaanapitoon menee aikaa lähes yhtä paljon kuin itse valmistukseen (tai enemmän..).
Mehun teko: Jos käytettävissä on järkevällä hinnalla ulkopuolinen mehustamo, se on alkuun varmasti hyvä idea. Jos sen sijaan mehu tehdään itse, suosittelen ostamaan niin isot vehkeet kuin lompakko kestää. Mehustuslaitteet vaikuttavat myös mehun laatuun, sekä etenkin saantoon (litraa mehua kilosta omenaa). Perinteisellä pakkapuristimella voi tehdä jos ei ole hirveän iso tuotanto ja onhan noita isojakin olemassa, mutta nykyisin useimmissa kaupallisissa uushankinnoissa mentäneen hihnapuristimen ja pneumaattisen puristimen välillä. Noissa on omat hyvät ja huonot puolensa, joka tarpeeseen täydellistä ratkaisua ei liene.
Tankit: Edukkain tankki on muovinen kuution tms. IBC. Uusi, ei koskaan käytetty vaikka halvalla saisi. Nämä ovat hyvin kustannustehokkaita, toimivat käyttämiseen hyvin, menevät pinossa pieneen tilaan. Huonoja puoliakin sitten kyllä on. Pesut ovat työläitä eikä noita oikein ihan puhtaiksi ja steriileiksi saakaan (mm. siksi ei koskaan käytettyä). Lisäksi noissa ei käymisen jälkeen oikein voi kypsyttää muutamaa kuukautta pidempään. Muovin läpi menee happea sisään ja pilaa tuotteen, käymisessä tuo ei haittaa yhtään. Nämä lienevät yleisimpiä aloittavan siideritalon tankkeja. Jos lompakkoa tai lainahalukkuutta riittää, sitten seuraava askel on terästankki. Oikeastaan tämä on hintaa lukuun ottamatta joka tavalla parempi ratkaisu. Noissakin on sitten paljon valinnanvaraa. Hankinnassa kannattaa huomioida pitkä toimitusaika, useat valmistajat antavat jopa vuoden toimitusaikoja terästankeille.
Pullotus: Tämä on potentiaalisesti kallein osa. Jos kaikki myytävä juoma on pullokäynyttä, investoinneissa selviää halvalla. Jos halutaan kuplat painepullosta, vastapainepullotuslaitteisto maksaa. Pullotukseen voi kyllä löytää ulkopuolisen tekijän niin kuin mehustukseenkin. Tietysti nuo ovat sitten kaikki lisäkustannuksia. Tämäkin kannattaa kuitenkin päättää ennen kuin aloittaa siiderin käyttämisen. Pullotus / kegitys on iso ja tuotteen laatuunkin paljon merkitsevä osa koko pakettia.
Tietolähteistä: Siideritietoutta on suomeksi huonosti tarjolla, SASS:n fb lienee paras kotimainen lähde. Ulkomailta nettilähteistä suosittelen Cider Workshoppia (google-ryhmä). Englanninkielistä kirjallisuutta on toki paljon tarjolla. Valitettavan monissa kirjoissakin vain on perustelematonta ja virheellistä mutua, laadukkaita perusteoksia on muutamia ja kannattaa pitää noissakin oma harkinta mukana. Laitteistoista tietoa löytää tulevilta kollegoilta sekä nettilähteistä. Muutama ulkomainen toimittaja pitää nettikauppaa, jossa on myös hinnat laitteille. Vaikkei tuolta tilaisikaan, saa noista jonkinmoisen käsityksen hintatasoista. Karkea hintatietoisuus on hyödyllistä ennen kuin esim. pyytää tarjouksia laitetoimittajilta.
Tiloista: Isompi parempi. Helposti pestävät ja desinfioitavat pinnat, sotkua tulee. Kannattaa suunnitella tila ennen laitteiden ostoa tai viimeistään laitetoimittajan kanssa (he osaavat laitetetriksen luultavasti paremmin). Verovapaa varasto valmiille tuotteelle on pakollinen, siihen kannattaa perehtyä tilasuunnittelussa.
Markkinointi: Tämä on myös iso osa, tuote ei pääsääntöisesti katoa itsekseen varastosta. Etiketit ja pullot merkitsevät kuluttajalle paljon. Ehkä ulkopuolinen apu on tuossa alkuun ainakin tarpeen jos ei yrittäjistä suoraan löydy alan osaajaa. Graafisia suunnittelijoita tms. on kyllä saatavilla. Lisäksi nimeä ja naamaa pitää saada näkyviin että tavara liikkuu.
Niin ja vielä tärkein, omenat.. Raaka-aine on kuitenkin merkittävin yksittäinen tekijä tuotteen laadulle. Jos joudutaan ostamaan omenaa, kannattaa etukäteen parhaansa mukaan selvittää mistä saisi ja mitä lajikkeita. Jos ihan perus tuorehedelmälajikkeista tehdään siideriä, ei taidokaskaan tekijä pysty ihmeisiin ja etenkin tuo rajoittaa tyylilajia.
Tervetuloa siiderintekijäksi, meillä on hyvä henki kollegoiden kesken. En ole koskaan törmännyt merkittäviin tuotesalaisuuksiin tai haluttomuuteen auttaa. Me pienet siiderintuottajat olemme Suomessa kokonaisuutenakin vielä niin pieniä, että kasvulle on isosti tilaa ja kollegoiden menestyminen on jokaisen tuottajan omissa intresseissä. Näin saadaan markkinaa isommaksi (kasvatettua tätä minimaalista siivua bulkkisiidereiltä) ja omakin tuote liikkumaan helpommin.
Johannes Vuorinen
Terissaari Oy